Minä rakastan voileipäkakkuja. Rakastan. Arkeen eivät meillä kakut kuulu, mutta kun on aihetta juhlaan, niin voileipäkakku kuluu ehdottomasti tarjottavien listalle. Saattaapa kakku joskus valmistua myös ihan vain viikonlopun kunniaksi. Veneessä pääsemme valitettavan harvoin kakuista nauttimaan, mutta joskus bunkratessa voi onnistaa, kuten kävi viime kesänä.

Monenmoisia kakkuja on tullut vuosien saatossa kokeiltua ja ehdottomaksi suosikiksi meillä on noussut kylmäsavulohesta valmistettava uljas lohikakku. Kakku on todella näyttävä ja hyvänmakuinen!

Kylmäsavulohikakku

Kakun valmistus aloitetaan vuoraamalla irtopohjainen kakkuvuoka tuorekelmulla niin että kelmu roikkuu myös reunojen ulkopuolella. Kelmutuksen jälkeen laatikon pohjat ja reuna vuorataan kylmäsavulohisiivuilla. Siivut täytyy latoa sitten, ettei rakoja jää ja reunojen tulee kelmun lailla hieman roikkua laitojen yli.

Sitten ladotaan leipäkerros, täytekerros, leipäkerros, täytekerros ja leipäkerros. Käännetään lohisiivut ja kelmu latomuksen päälle ja asetetaan jääkaappiin ässehtymään yön yli. Seuraavana päivänä kellautetaan kakku tarjolle ja koristellaan.

Teen yleensä kaksi erilaista täytettä. Ensimmäisiin kakkuihin laitoin myös täytteeseen lohta ja kyllä nykyäänkin ylijäämäpalat mukaan silppuan, mutta erikseen ei minusta kalaa enää täytteeseen tarvitse laittaa. Perustahnapohjaan laitan purkin ranskankermaa ja purkin tuorejuustoa (esim. ruohosipuli) ja sitten mennään fiiliksellä maistellen; purjosipulia, punasipulia, tilliä, makeaa paprikaa, loput kalat silppuna, sitruunaa, pippuria… Ja toiseen täytteeseen esim. Myrttisiä kuutioituna, smetanaa, hunajaa… Täyte itsessään kostuttaa paahtoleivät eikä kakkua tarvitse erikseen kostuttaa, mutta kiinteämpää leipää joskus käyttäessäni olen kostuttanut leipiä hieman kalaliemellä.

Juhlavat ruusut kakun päälle syntyvät seuraavasti: makuuta graavilohisiivuja punajuurinesteessä yön yli ja kierräytä rullalle ruusuksi.

Ja tätä kirjoittaessa syntyi pakottava tarve lähteä kauppaan hakemaan kakkutarpeet. Onhan huomenna sunnuntai.

Yleensä Chef Lotina kirjoittelee tänne blogiin ruuanlaitosta. Se ei tietenkään tarkoita, että vain hän tekee meillä ruokaa. Ruuanlaitto on meidän yhteinen harrastus ja useimmiten kokkailemmekin yhdessä. Tämän ruuan valmistuksesta kuitenkin meillä vastaan minä yksin.

Perinteisen lohikeiton valmistuksessa luotan Jaakko Kolmosen näkemykseen, että liemen pitää ässehtyä yön yli. Satsaa raaka-aineisiin. Hanki kala mahdollisimman tuoreena. Puikula on hyvää, mutta haastava pitää keittäessä koossa.

Yhden yön lohikeitto

Kahden kilon lohi
Puolitoista kiloa perunoita
2 sipulia
Sinistä maitoa
4 dl kermaa
1-2 laakerinlehteä
maustepippuria tai valkopippuria
suolaa
tilliä

Käy ostamassa kala. Tätä vaihetta ei ole syytä väheksyä, sillä kalan hankintaan täytyy suhtautua vakavasti. Mene julkisilla kulkuvälineillä siltä varalta, että näet jonkun houkuttelevan oluthuoneen. Käy ostamassa kala ensin, jottet unohda. Valitse laadukkaaksi tunnettu kalanostopaikka ja pyydä kalamestaria valitsemaan sinulle sopiva lohi. Älä unohda kalaa anniskelupaikan jääkaappiin.

Saavuttuasi köökkiin, valmista ruuanlaittoruoka. Esimerkiksi sillivoileivät tai suolakurkut smetanan kanssa tai jotakin muuta hyvää, jota kauppareissulla tarttui mukaan.

Mikäli et hoksannut pyytää kalamestaria fileoimaan kalaa valmiiksi, tee se itse. Peratusta lohesta jää puhdasta lihaa nettona noin puolet.

Huuhtele ruodot huolellisesti ja muista poistaa kidukset. Laita ruodot kattilaan ja vettä sen verran, että juuri ja juuri peittyvät. Heitä mukaan laakerinlehtiä ja kokonaisia valkopippureita tai maustepippureita. Keitä 45 minuuttia. Kuori välillä vaahto pois.

Jäähdytä liemi ja pidä se yön yli kylmässä. Yön aikana ruodoista ehtivät irrota todelliset lientä hyydyttävät aromit.

Keiton valmistus jatkuu seuraavana päivänä. Jos et muistanut kalanostomatkalla hankkia perunoita, käy nyt ostamassa hyvät keittoperunat.

Keitä ruotoliemi ylös ja siivilöi se. Liha kannattaa ottaa ruodoista talteen.

Laita kattilaan liemi, sipulimurska ja paloitellut perunat. Lisää vettä sen verran, että kaikki peittyvät. Mausteita keitto ei juuri kaipaa, mikäli onnistuit maustamaan kalaliemen hyvin. Muutaman maustepippurin voit kuitenkin laittaa. Jotkut lorauttavat joukkoon valkoviiniä. Minun mielestä tässä ruuassa viini menee parempaan käyttöön, kun kokki juo sen.

Keitä perunat puolikypsiksi eli noin 10 minuuttia.

Lisää kuutioitu kala ja sinistä maitoa, kunnes kaikki peittyvät.

Keitä kala kypsäksi eli noin 10 minuuttia.

Lisää kerma ja säädä suola.

Viimeistele annokset ripottelemalla päälle tilliä.

Tarjoile ruisleivän kera. Juomasuositus kivennäisvesi.

S/Y Mamarosan purjehduskausi 2014 alkoi päällystön sairastelun vuoksi melko myöhään. Alus laskettiin vesille vasta juhannusviikon torstaina 19.6. Sitten kausi aloitettiinkin vauhdikkaasti. Ankaran roudauksen jälkeen perjantaina jäimme veneelle yöksi. Lauantaina aamulla rikasimme veneen loppuun ja puoliltapäivin lähdimme jo kohti Röyttää.

Telakalle Mamarosa nostettiin 5.10. Purjehduskausi kesti 108 vuorokautta. Lyhyehkö kausi oli kuitenkin aktiivinen. Vesillä ollessaan Mamarosa oli vain yhden viikonlopun kotisatamassa, nimittäin telakointia edeltävän. Muut viikonloput alus oli käytössä. Edellinen purjehduskausi kesti 146 vuorokautta.

Pituutta lukuun ottamatta purjehduskausi 2014 oli tilastojen valossa hyvin pitkälti edelliskauden kaltainen. Mamarosalla liikuttiin noin 800 meripeninkulmaa, aivan kuten edelliselläkin. Tavoitteenamme ei nytkään ollut pitkien päivämatkojen tekeminen vaan enemmänkin eläminen purjeveneessä. Lapsista koostuva miehistömme sanelee tietyt reunaehdot harrastuksellemme.

Tälläkään purjehduskaudella Mamarosalla ei tehty yhtään iltapurjehdusta. Jokaisella reissulla oltiin vähintään yksi yö. Yhteensä yöpymisiä kertyi 46 eli pari enemmän kuin viime kaudella.

Kesälomapurjehduksena oli Perämeren kierros myötäpäivään. Ensimmäistä kertaa teimme ylityksen oman perheen kesken. Reitti myötäili edelliskesänäkin vierailtuja kohteita. Muutama uusi paikka tuli käytyä. Reitti oli Hietasaari – Marjaniemi – Pite-Rönnskär – Svinöra – Junkö – Luleå Ettans – Likskär – Småskär – Gårdsviken – Törehamn – Gårdsviken – Hindersön Björkögärdsvikensön – Seskarö kylä – Kemi Uleninranta – Iin Röyttä – Hietasaari.

Kesälomapurjehdukselle osuivat upeat helteet, purjehdustuulta tosin ei oikein riittänyt. Loppumatkasta sateita ja ukkosia pidettiin muutama päivä Kemissä. Röytässä viivyttiin myös useampi päivä, Elojuhlatkin olivat juuri tuolloin. Kierroksemme kesti 24 päivää, neljä enemmän kuin edellisvuonna.

Suurin osa purjehduksistamme suuntautui Iin Röyttään. Teimme sinne yhteensä peräti 11 reissua, yhden vähemmän kuin edellisellä kaudella.

Loppukaudesta vietimme pitkän viikonlopun Röytässä. Tunnelma saaressa oli tuolloin jotenkin aivan erilainen kuin kesällä, entistäkin hienompi. Perheen kanssa yhdessä vietetty laatuaika katkaisi onnistuneesti syksyistä aherrusta.

Perheen ulkopuolista miehistöä oli Mamarosassa tällä kaudella hyvin vähän, tosin sitäkin laadukkaampaa. Kesäkuussa Oulusta Martinniemeen purjehti Hannu, heinäkuussa samalla reitillä mukana oli Hilkka-mummu. Elokuussa Mika ja Veera kävivät Röytässä minun ja Emilin seurana.

Loppukaudesta tein kaksi yksinpurjehdusreissua Röyttään. Ne olivat hyviä kokemuksia. Ja vaikka yksin purjehdinkin, niin satamassa oli seuraa saunomisen, ruuanlaiton, illanvieton ja jopa ilotulituksen merkeissä.

Purjehduskausi tuli päätökseen, ei sille mitään mahda.

Mamarosan genoahan repesi muutama viikko sitten ja uusi purje on tarkoitus hankkia talven aikana. Mittasimme Kristiinan kanssa takilan purjeneulomoa varten.

Joka paikka tuntui olevan täynnä tavaraa. Ruokakaapit pursusivat monenlaisia herkkuja, baarikaapistakin löytyi vielä montaa sorttia. Legoja, pelejä, rantaleluja, barbeja, leffoja, kirjallisuutta, kalastusvälineitä, videotykki ja monenlaista muuta atk-härveliä kuskattiin pois.

Vaihdoin öljyfiltterin sekä moottoriin ja vaihteistoon öljyt.

Puomin otin pois nostokehikon tieltä, mutta muuten jätin takilan talveksi paikalleen.

Mamarosa nostettiin ylös 5. lokakuuta lähes samalla kellonlyömällä kuin satamassa pidettiin purjehdusseuran lipunlasku kauden päätteeksi.

Muutama paikalle sattunut purjehtija auttoi nostossa. Nostohan itsessään on melko helppo ja nopea operaatio, mutta useampi käsipari siinä kuitenkin tarvitaan.

Vesiraja oli ruokottoman näköinen, mutta oksaalihappo irrotti sotkun tehokkaasti. Pohjaan oli tarttunut levää enemmän kuin aiempina kesinä.

Siirsimme telakkamestari Jarkon kanssa Mamarosan telakkakentällä samoille sijoille kuin viime syksynäkin. Aiemmista vuosista oppineina satsasimme heti siihen, että alus on mahdollisimman suorassa. Tällöin sadevesi ei jää seisomaan mihinkään ja jäätyessään pääse aiheuttamaan vahinkoa. Muutama kerta piti kokeilla, mutta hyvä siitä tuli. Täytyy sanoa, että Jarkolla on pitkä pinna.

Noston jälkeisenä yönä oli neljä astetta pakkasta. En ollut jaksanut enää nostopäivän iltana ajaa glykoleja jäähdytysjärjestelmään. Asia vaivasi minua koko seuraavan päivän, vaikka eihän muutamaksi tunniksi pari astetta pakkasen puolelle laskeva lämpötila vielä mitään riko. Nostoon astihan merivesi piti niinä muutamana pakkasyönä veneessä lämpötilan hyvin plussan puolella.

Kävin illalla ajamassa glykolit kiertoon, jotta ei tarvitse toista yötä stressata. Puhalsin lämminvesiboilerin tyhjäksi ja jätin sen letkut irti. Makeavesipumpusta irrotin letkut myös. Vessan putkistoon pumppasin glykolia ja kuivasin pilssin.

Useampi päivä on jo telakoinnin eteen uurastettu, mutta vieläkin riittää tekemistä.

Heräsin sunnuntai jo kahdeksalta keittelemään kahvia. Illaksi oli luvattu melko rivakkaa keliä, joten halusin lähteä jo aamupäivällä liikkeelle.

Tuuli oli SSW 8 – 9 m/s. Mietin aamulla moneen kertaan, että lähdenkö ajamaan moottorilla vai laitanko ison ja jibin valmiiksi.

Pyysin S/Y Julianasta Kyöstin auttamaan lähdössä. Halusin varmistua, etten kolhi sivutuulessa naapuria. Yksin on veneessä melko yksin. Lähtö onnistui suunnitellusti. Todennäköisesti ilman apua se ei olisi ollut mahdollista.

Lähdin sitten moottorilla, kun luoviminen ei oikein kiinnostanut. Olihan se matkanteko melkoista kiikkumista siinä aallokossa. Purjeilla olisi ollut rauhallisempaa.

Kropsusta eteenpäin ei enää tarvinnut ajaa niin tiukasti vastatuuleen. Kyllästyin keinumiseen ja nostin täyden ison ja jibin. Mamarosa kulki purjeilla tosi hyvin.

S/Y Juliana porhalsi ohi. Rauni otti muutaman kuvan ja lähetti ne minulle.

Sudenväylän suulle aallot pakkautuivat sopivasti ja nostivat Mamarosan surffiin.

Keskituuli oli 8 – 9 m/s. Repivät puuskat olivat 11 – 12 m/s ja kallistivat venettä melko paljon. En jaksanut ryhtyä reivaamaan vaan laskin purjeet Patelan edustalla. Loppu matka meni taas kiikkuen.

Tämä reissu taisi olla minulle kauden viimeinen. Alkaa olla aika siirtyä suunnittelemaan seuraavaa purjehduskautta.

Nyt varailemaan nostoaikaa ja tekemään syyshuoltoa.