Talvi on jo taittumassa, joten viimeistään nyt on hyvä palata muistelemaan viime purjehduskautta.
S/Y Mamarosan purjehduskausi 2015 oli varsin hyvän mittainen Perämeren vesille. Näillä vesillä ei juuri pitempään pysty. Vesillelasku tapahtui perjantaina 9.5. ja telakalle alus nostettiin lauantaina 3.10. Mittaa kaudelle tuli siis 148 vuorokautta. Edellinen kausi oli vain 108 vuorokauden mittainen. Toissa vuonna kaudella oli mittaa 146 vuorokautta.
Kausi lähti käyntiin vauhdikkaasti kuten edellisvuonnakin. Mamarosa laskettiin veteen perjantaina aamulla ja rikattiin saman tien. Ilta vierähti paikkoja järjestellessä. Yövyimme koko perhe aluksessa ja aamiaisen jälkeen lähdimme merelle.
Purjehduskauden aikana lokiin kertyi noin 950 meripeninkulmaa. Kumpanakin edellisvuonna liikuttiin noin 800 meripeninkulmaa. Liikumme enimmäkseen lasten kanssa ja päivämatkat ovat lyhyitä.
Perheenä liikkuessa pääpaino on yhdessä vietetyssä ajassa. Pyrimme asumaan Mamarosassa mahdollisimman paljon, vaikka emme pitkästi liikkuisikaan. Purjehduskauden aikana yöpymisiä kertyi 56. Viime kaudella Mamarosassa yövyttiin 46 kertaa ja toissa vuonna 44 kertaa.
Kahtena edellisenä kautena kesälomapurjehduksenamme on ollut Perämeren kierros. Olemme kiertäneet myötäpäivään aloittaen reissun ylityksellä. Tällä kaudella kohde oli sama, mutta ilman ylitystä. Kiersimme ensin Perämeren kaaren vastapäivään ja sitten takaisin myötäpäivään. Reittinä oli Hietasaari – Varjakka – Iin Röyttä – Kemi Uleninranta – Hellälä – Sandskär – Stora Trutskär – Seskarö – Gårdsviken – Klubbviken – Luleå Ettans – Kallaxön – Svinöra – Kallaxön – Likskär – Luleå Ettans – Klubbviken – Gårdsviken – Frevisören – Kemi Uleninranta – Iin Röyttä – Hietasaari.
Kävimme monessa uudessa paikassa. Meno kivikoiden välistä Hellälän Torandaan pitkälle Torniojokeen jännitti. Sandskär kirkkoineen ja stadioneineen oli todella kaunis ja idyllinen saari. Paikallisen veneilyseuran Stora Trutskär tuntui ihan kivalta, mutta sen saunassa meinasi tulla kylmä. Klubbvikenillä en ollut ekaa kertaa, mutta perheen voimalla kyllä. Ravintolassa on hyvät mätöt ja havsbadista löytyy lapsiperheelle paljon viihdykettä – jos on biitsikeli, muutoin not. Båtklubben Neptunen tukikohta Kallaxönissä oli jättekul. Vieraat saivat käyttää mm. polkuvenettä ja paljua. Frevisörenin leirintäalueelta löytyi hiukan epävirallisempi laituripaikka, ravintola ja minigolf.
Olemme nyt vuoden verran kuuluneet Oulun Purjehdusseuran lisäksi myös ruotsalaiseen seuraan, Töre Båtklubbiin. Lomapurjehduksella vierailimme seuran tukikohdassa Gårdsvikenissä mennen tullen. Mennessä vietimme toisenkin yön. Paluumatkalla siellä oli niin hauskaa, että viivyimme lopulta jopa yksi–kaksi–kolme–neljä yötä.
Purjehdus on melko sosiaalinen harrastus. Tapasimme lomapurjehduksella useita ystäviämme. Rajanpinnassa vastaan tuli seuramme lipun alla purjehtiva S/Y Molly. Torandassa meitä oli vastassa tuttavaperhe, jonka kanssa vietimme hienon päivän tuliterässä vierassatamassa. Seuraavan päivän vietimme S/Y Julianan väen kanssa samassa paikassa. Olimme juuri lähdössä Sandskäristä, kun näimme tutun moottorijahdin lähestyvät. Niinpä jäimme toiseksi yöksi M/Y Christinan seuraksi. Seuraavana päivänä purjehdimme yhdessä Stora Trutskäriin, jossa tapasimme M/S Jolina II:lla liikkuvan seurakaverimme Jarin ja herkuttelimme chef Lotinan herkuilla yötä myöten. Nopeasti nukutun yön jälkeen suuntasimme kolmen aluksen laivueena vielä Seskaröön syömään Perämeren parhaat pizzat. Klubbvikenillä tapasimme S/Y Viiverin väkeä ja Ida pääsi leikkimään kaverinsa Nellin kanssa. Samassa satamassa kohtasimme sovitusti myös S/Y Saran. Heidän kanssa purjehdimme edellisenäkin kesänä yhtämatkaa ja hauskaa oli. Tällä kertaa kiertelimme yhdessä viisi päivää Luleån ja Piteån saaristossa. Gårdsvikenissä tapasimme yllättäen vanhan tuttuni M/S Marialta ja kohtasimme vastakkaiseen suuntaan matkalla olleen S/Y Hanhen väen. Lisäksi siellä vierähti useampi ilta mukavasti S/Y Heilalla purjehtivan pitkäaikaisen paikallisen tuttavan Juhanin kanssa.
Kesälomapurjehduksella olimme 31 vuorokautta. Edellisvuonna kierros kesti 24 vuorokautta ja sitä edellisenä 20 vuorokautta.
Toukokuussa teimme Oton kanssa viiden päivän isä-poika-purjehduksen. Reissu suuntautui Röyttään ja Hailuodon Marjaniemeen, jossa myrsky oli särkenyt laiturin ja vierasveneilijöihin ei oikein muutenkaan ollut vielä varauduttu. Reissu onnistui kuitenkin oikein hyvin.
Muut kesän purjehdukset suuntautuivat jälleen pääosin suosikkipaikkaamme Iin Röyttään. Kävimme siellä 14 kertaa. Viime kaudella Röytän reissuja oli 11 ja toissa kesänä 12 kappaletta.
Elokuussa tein kompaktin reissun Röyttään vanhan ystäväni Jannen kanssa. Oli tosi mukavaa.
Syksyn viimeinen perhepurjehdus suuntautui Hailuodon Huikkuun.
Yksinpurjehduksia tein tällä kaudella muutaman. Kesäkuisella reissulla jäin Röyttään parantelemaan flunssaa. Elokuussa kävin rapureissulla Kiviniemessä. Elokuun lopussa lähdin viikonloppureissulle yksin, mutta palasin rivakan tuulen takia takaisin. Kauden päätösreissun tein syyskuussa yksin Röyttään
Tänä kesänä yövyimme muutaman yön myös Hailuodon Marjaniemessä, Kiviniemen veneilysatamassa sekä Hailuodon Huikussa.
Säät eivät olleet purjehduskaudella 2015 niin hienoja kuin edellisellä. Oli vähän viileämpää, sateisempaa ja tuulisempaa. Myrskyyn emme merellä joutuneet, mutta toukokuista Lyyli-myrskyä pidimme Röytässä. Ruotsalainen trombikin meni ohi.
Menneellä purjehduskaudella otin käyttöön kehittelemäni sovelluksen BoatTracker. Se näyttää aluksen kulloisenkin sijainnin karttapohjalla täällä blogissa. Ja samalla kertyy myös historiatieto aluksen liikkumisesta.
Mamarosan purjehduskausi oli todella tapahtumarikas. Kun tätä blogiartikkelia varten kävin läpi kesän juttuja, yllätyin itsekin mitä kaikkea ehdimme purjehduskesän aikana kokea ja nähdä.
Hienon pitkä kausi! Miltä jäiden lähtö näyttää Perämerellä? Elääkö toive aikaisesta vesillelaskusta vielä?
Tuo seuranta on kyllä hieno. Löysin tässä talvella Navionicsin Web API:n (http://www.rantojenmies.com/2016/02/16/navionics-web-api/) ja niin se homma taas lähti lapasesta. Suunnitelmissa on siis tehdä vähän samantyyppinen seuranta kuin sinulla, mutta vaan tuon rajapinnan päälle. Minkälainen laite sinulla hoitaa tuon GPS-tiedon lähetyksen?
Terve Riku!
Perämerellä on tällä hetkellä keskimääräistä vähemmän jäätä, mutta ei se taida kovin paljon purjehduskautta aikaistaa. Meillä on tänä keväänä tiedossa monenlaista askartelua veneen kanssa, joten kovin aikaisin emme taida päästä kuitenkaan aloittamaan.
Tuo Navionicsin API on mielenkiintoinen. Kuin luin blogiartikkelisi kuukausi sitten, kävi heti mielessä päivittää oma träkkeri Navionicsin karttapohjalle. Toistaiseksi ei vain ole ollut aikaa askarrella, mutta jospa vielä ennen kesää.
Sijaintitiedon lähettäminen on yksinkertainen juttu. Se hoituu Android-luurilla. Jos veneessä on saippuarasia tai jokin muu jatkuvakäyttöinen wlan-tukiasema, ei paikkatiedon lähettävään luuriin tarvitse edes SIM-korttia. Esimerkiksi vanha normikäytöstä jo poistettu laite ajaa asian. Tai voihan tehtävän hoitaa ihan omalla henkkoht luurillakin, jos ei vierasta sen valjastamista träkkeriksi. Touhu syö myös melko paljon akkua, joten käytännössä saa pitää koko ajan laturissa kiinni.
Minä olen hoitanut sijaintitiedon lähettämisen luurissa Big Brother GPS -sovelluksella. Varmaan muitakin käyttökelpoisia on. Itse ei siis tarvitse välttämättä koodata tätä osaa. Tuon appsin ohjeiden linkkejä seuraamalla löytyy joku demo esityspäähänkin. Muistaakseni hyödynsin sitä omassa toteutuksessa.
–Kai